We are the champions

Alkuun täytyy pahoitella blogin myöhästymistä. Olen pyrkinyt julkaisemaan blogin aina sunnuntaina, mutta tänään pelattu sählyturnaus vei sen verran aikaa etten ehtinyt kirjoitushommiin ajoissa. Turnaus pelattiin pikkukentällä 4 vs 4, niin että joukkueella täytyy olla kokoajan vähintään kaksi tyttöä kentällä. Omaan joukkueeseen kuului kämppikseni Kees, luokkakaveri Alex, hänen tyttöystävä ja kaveri. Vaihtelevasti sujuneen alkulohkon jälkeen onnistuimme ratkaisuotteluissa ja pokkasimme mestaruuden kahdeksan joukkueen joukosta. Hyvä saavutus sillä 3/5 joukkueemme pelaajista pelasi sählyä ensimmäistä kertaa.

Olen melkein koko vaihdossa vietetyn ajan kärsinyt kivusta oikeassa polvessa. Tällä viikolla löysin kuitenkin mahdollisesti ratkaisun ongelmaan. Vaihdoin pyörää ja tästä lähtien rullailen Keessin luxus-pyörällä. Vanhassa pyörässä oli vain jalkajarrut, joten jarrutin aina oikealla jalalla, kun vasen poljinkin oli hieman rikki. Ilmeisesti jatkuva oikealla jalalla jarruttelu piti polvea kipeänä, koska nyt muutaman päivän jälkeen polvi tuntuu jo paljon paremmalta.

Sain tällä viikolla järjestettyä itselleni työharjoittelupaikan Sveitsistä. Toukokuu on varattu pelkästään työharjoitteluun, ja harjoittelupaikan saa(joutuu) etsiä itse. Laitoin viestiä St. Gallenin international schoolin, että voisinko tulla kahdeksi viikoksi auttamaan liikuntatuntien parissa. Rehtori vastasi tunnin päästä myöntävästi, joten muutan siis toukokuussa hetkeksi Aapon nurkkiin asumaan. Toiset kaksi viikkoa olisi tarkoitus viettää FC Groningenissa (todennäköisesti palloja pumppailemalla).

Ensi viikon torstaina lähdemme Crisin kanssa romanttiselle parin yön mittaiselle vierailulle Venetsiaan. Kyseinen kaupunki kuuluu sarjaan pakko käydä joskus, joten nyt kun halvalla pääsee niin miksipäs ei. Venetsian vierailun jälkeen muutaman päivän tauon jälkeen lähdemme luokkaretkelle Madridiin. Alex toimii paikkalisena oppaana ja vastaa viikon ohjelmasta. Alustavan suunnitelman mukaan tulemme käymään ainakin museoissa, santiago bernabeulla, hyvissä ravintoloissa, yliopistolla ja peruskoulussa. Liikkuminen tulee olemaan joustavaa sillä luokkaammehan kuuluu ainoastaan minä, Alex ja Cris. Opettajia ei tällä kertaa lähde matkaan. Tiistaina käymme Mikon kanssa tarkastamassa Hollannin maaotteluiden tunnelman loppuunmyydyllä Amsterdam Arenalla. Vastaan asettuu Unkari, jonka Hollanti niisti muutama päivä sitten 0-4.

Kevennyksenä joillekkin jo facebookista tuttu 8-vuotiaan pojan lausahdus minulle kesken liikuntatunnin. "Are you olympic, you look so strong".

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Paluu arkeen

Tapahtumarikkaan Budapestin reissun jälkeen oli aika palata normaaliin arkeen. Kuluneen viikon mainittavat tapahtumat painottuivat viikonloppuun. Eilen lauantaina oli miesten ja naisten joukkueilla sählypelit yliopiston salissa. Miesten pelin tuloksena selkeä 13-1 voitto, mutta naisten peli ratkesi vasta viime hetken maalilla 1-0 voitoksi. Seisoin molemmissa peleissä penkin takana huutamassa korisvalmentaja tyyppisiä huutoja "up, down, deep, lower, higher, pass, shoot, easy, pressure". Joukkueemme hävisi viikko sitten kärkiottelun, joten mestaruus ei enää ole omissa käsissä. Illallä kävimme vielä syömässä koko joukkueen voimalla suhteellisen pienet pippuripihvit.

Tänään harrastimme Mikon ja hänen kaverinsa kanssa ekologista maakuntamatkailua. Kohteena oli pieni Winsum niminen kylä noin vartin junamatkan päässä. Paikka oli erittäin idyllinen ja mukava, varsinkin kun aurinko paistoi ja lämpöäkin oli varmasti yli kymmenen astetta. Suuntaan vielä illaksi yhteen opiskelija-asuntolaan syömään "international dinneria". Loppuun kuvia keväisestä Winsumista..

Budapest

Eilen illalla tulin takaisin lähes viikon mittaiselta kouluretkeltä. Reissu oli todella onnistunut kaikin puolin. Aurinko paistoi koko viikon ja mielenkiintoista ohjelmaa riitti aamusta iltaan. Viikon järjestelyistä vastasi viime syksynä täällä vaihdossa ollut ja Budapestista kotoisin oleva Akos. Tarkoituksena oli tutustua liikuntayliopiston lisäksi Unkarilaiseen liikunnanopetukseen peruskouluissa.

Maanantai kului lähinnä matkustamiseen ja majoittautumiseen. Kävimme syömässä lähistön ravintolassa ja ostimme myös viikon liput julkisiin liikennevälineisiin. Hotellin lähestöllä oli myös iso kauppakeskus, josta löytyi kutakuinkin kaikki samat kaupat kuin Leppävaaran Sellosta. Tuntuu hieman hölmöltä, kun nykyään globalisaation seuraksena kaikkialla on samat ylikansalliset kaupat. Lopetaan siis haikailut Starbucksin ja Burger Kingin perään, ja ollaan iloisia että Suomessa on vielä muutamia kotimaisia kauppoja ja ravintoloita.

Tiistaina kuuntelimme luentoa Unkarilaisesta peruskoulutuksesta, jonka jäkeen tutustuimme yliopiston eri rakennuksiin. Melko keskustassa sijaitsevalta campus alueelta löytyi monta erilaista urheiluhallia ja uimahalli. Lajeista eniten kiinnitetään huomiota uintiin, yleisurheiluun ja voimisteluun. Tunneilla oli erittäin keskittynyt tunnelma, eikä oppilaat oikeastaan sanoneet mitään. Ero omiin tunteihin Vierumäellä olikin huima. Voimistelutuntia katsoessa tuli mieleen mustavalkoiset valokuvat urheilumuseosta. 

Vierailu liikuntapainotteisessa peruskoulussa oli todella avartava. Koulu on tavallaan erittäin esimerkillinen, sillä liikuntaa oli joka päivä vähintään tunti. Seurasimme kaksi eri liikuntatuntia salin reunalta. Oppilaat eivät puhuneet eivätkä hymyilleet koko tunnin aikana. Opettaja antoi neuvoja ja oppilaat kuuntelivat. Koripallotunnilla ei pelattu ollenkaan, vaan keskityttiin vain tekniikkaan. Toisella tunnilla jumpattiin opettajan johdolla. Huomiota herätti myös armeijatyyppinen järjestäytyminen tunnin alussa ja lopussa. Rehtori kertoi tunnin jälkeen ylpeänä meille kuinka lapset todella nauttivat tunneista. Kommentti herätti pientä hymähtelyä meidän keskuudessa. Kysymyksiimme rehtori vastasi torjuvasti ja vaivautuneesti.

   

Iltaisin kävimme katsomassa turistinähtävyyksiä eri puolilla kaupunkia. Suuria rakennuksia ja patsaita oli joka puolella. Euroopan kolmanneksi suurin parlamenttirakennus oli vaikuttava näky. Silmiin pistävää oli myös köyhien määrä, sillä iltaisin kaduilla kävellessä kodittomia nukkui siellä sun täällä.

Todella onnistunut viikko hyvässä seurassa. Koulunkäyntiä parhaimmillaan. Budapest on käymisen arvoinen suurkaupunki hienoine nähtävyyksineen. Huomenna palaan taas arkeen työharjoittelun merkeissä.

Kevennyksenä kuva jossa minä ja Joost soitetaan musiikkia baarissa. Ei ehkä onnistuisi Suomessa..

Going to Hungary

Kuudes sunnuntai Groningenissa alkaa olla selätetty. Ohjelmaan on tänään kuulunut oikeastaan vain FC Groningen ottelu keskikastin Heraclesia vastaan. Asetelma kamppailuun oli herkullinen, Groningenilla alla kaksi rökäletappiota ja Heraclesilla 6-1 voitto. Kotijoukkue siirtyi jo vartin pelin jälkeen 1-0 johtoon Tadicin puskumaalilla. Hetkeä myöhemmin Groningen sai rankkarin, jonka Ruotsin maajoukkuemies Granqvist potkaisi noin kaksi metriä yli maalin. Ensimmäisen puoliajan viimeisellä viidellä minuutilla Heracles iskikin sitten kahdesti pallon maaliin. Toisella puoliajalla vierasjoukkue teki vielä kaksi maalia ja kolmas perättäinen murskatappio oli valmis. Palkkioksi fanit buuasivat joukkueen ulos stadionilta.

Maanantaina kävimme katsomassa Junioriakatemian pelin Ajaxia vastaan. Tulevaisuuden tähtiä vilisevät joukkueet eivät erityisen ihmeellistä peliä esittäneet. Kentän laidalta bongasimme edustusjoukkueessa ja Suomen maajoukkueessa pelaavan Tim Sparvin. Vaihdoimme kuulumiset ja ensitapaamisen perusteella kyseessä on erittäin asiallinen ja mukava kaveri.

Kipeytyneen polven takia keskityin tällä viikolla sählyharkoissa pelkästään valmentamiseen. Perusasioita yritettiin käytiin läpi avauksesta karvaukseen. Täytyy sanoa että pelaajat oppivat nopeasti ja peli näyttää huomattavasti järkevämmältä kuin muutama viikko sitten.

Perjantaina sain vieraan Saksasta kun Laura tuli vastavierailulle tänne. Leppoisan päivän päätti sangria-bileet yhdellä suurimmista opiskelija-asuntoloista. Koska pyöriä ei riittänyt kaikille, jouduin kyysäämään Lauraa tarakalla paikasta toiseen. Keskustaan ajettaessa tapahtui jonkunlainen kommunikaatiokatkos, jonka johdosta kaaduimme molemmat maahan makaamaan. Onneksi kymmenen metrin päässä oli poliisiauto tarkkailemassa tilannetta, ja he tulivatkin naureskellen kysymään tarvitsemmeko ambulanssia. No onneksi huomiovalot(pakkoliset pyöräillessä pimeällä) oli kunnossa, niin sakoiltakin vältyttiin.

Ensi viikko kuluukin sitten lähes kokonaan Unkarin Budapestissa. Matkan tarkoituksena on tutustua paikalliseen liikuntakulttuuriin, ja toki myös muuhunkin kulttuurin. Lähtö tulee niin äkkiä etten reissua edes ehtinyt hirveästi odottaa. Tuskin yhdeksän hengen porukalla viikko Budapestissa kuitenkaan tylsä tulee olemaan, joten innolla odotan mitä vastaan tulee.