Kuukausi takana, neljä jäljellä. Aika on kulunut todella nopeasti, tosin siltähän se tuntuu aina jälkeenpäin ajatellen. Kuluneella viikolla on vihdoin päästy käsiksi todelliseen arkeen, kun kaiken maailman orientaatioviikot on käsitelty.
Maanantaina kävimme Chrisin kanssa tutustumassa työharjoittelupaikkaamme International Schooliin. Seurasimme kahden eri luokan liikuntatunnit, joita tulemme jatkossa vetämään. Lapset ovat kotoisin eri maista, mutta ymmärtävät englantia ainakin kohtalaisesti. Pikku-Osmolle voin antaa ohjeet myös suomeksi. Tiistaina juttelimme opettajien kanssa tavoitteista ja haasteista, joita haluamme itsellemme asettaa. Keskiviikkona autoimme toista kansainvälistä koulua koripallopäivän järjestämisessä. Torstaina osallistuimme oman koulumme liikuntatunneille. Lajeina olivat salibandy, tanssi ja yleisurheilu. Salibandyssa oma rooli oli enemmän opastaa muita, osa piti nimittäin sählymailaa ensimmäistä kertaa kädessään. Monet todella pitivät lajista, joten salibandy tulee varmasti kasvattamaan suosiotaan myös täällä.
Liityin pari viikkoa sitten opiskelijoiden liikuntakeskuksen jäseneksi. Menin kokeilemaan maanantaina body-fit-tuntia, joka oli ihan mukava, vaikka olinkin ainoa mies tunnilla. Kävin lisäksi kokeilemassa fitnesscircuit- ja circuittraining-tunteja. Aclon jäsenyys maksaa 39e puolelta vuodelta, joka sisältää mm. kaikki
ryhmäliikuntatunnit. Hinta on ainakin minusta ihan reilu verrattuna Suomen Elixian tai Motivuksen hintoihin. Punttisalista tosin pitää maksaa lisäksi 40e puolelta vuodelta.
Paljon puhuttu pyöräily on todellakin älyttömän suosittua täällä. Ylämäkiä ei ole, ja kaupungin päästä päähän ajaa noin 20 minuutissa. Laskin että ajan keskimäärin 15km päivässä, mikä tekee reilusti yli tuhat kilometriä vaihdon aikana. Välillä jatkuva ajaminen käykin puuduttamaan, joten olenkin alkanut käyttämään taas paljon mp3-soitinta. Varattiin tänään luokkakaveri Chrisin kanssa lennot Venetsiaan maaliskuun lopuksi. Ensi viikolla täälläkin vietetään hiihtolomaa. Yritämme lähteä käymään jossain, mutta vielä ei ole varmuutta missä.
Hyvää Japa-päivää kaikille. Hän on ainoa suomalainen kenet hollantilaiset tuntevat.
 |
Taustalla meidän koulu |
 |
Moi tarkoittaa täällä myös moi |
 |
Paikallinen Kaskela |
 |
Koulun pieni sali |
 |
Ihmeellinen rakennus |
 |
Koulun iso sali |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti